No en ole kirjotellu mitään.
Mulla sormet syyhyää, mut tuntuu siltä et aivot olis ihan kuollu ja mielikuvitus kadonnu. Mistä mä kirjotan? Mä toivoin et tää meiän sopeutuminen (tai lähinnä Maurin sopeutuminen) olis ollu jotenki dramaattista ja hauskaa, et olis ollu paljon mokia, kokemuksia ja ongelmia ja ratkasuja ja helpotuksia. Jotain mistä kirjottaa. Mut ei mitään. Meil on menny kaikki putkeen. Siis aivan putkeen. Ei mitään ongelmia Maurin sopeutumisessa eikä byrokratian kanssa olla jouduttu tappelee ollenkaan.
Oleskelulupa oli menny jo viimevuonna läpi ja siellä se poliisiasemalla odotteli, kelakortin voimaantuloa jouduttiin vähän odottelemaan, mutta sitte tajusin ettei sillä oikein mitään edes tee, kun kotikunta on kuitenkin Suomessa, eikä astmalääkkeistä korvausta saa ennen kun se omavastuu raja on rikottu.
Joten tän hetkinen tilanne on tämä: Maurilla menee hyvin. Sil on ihan hirveesti kavereita täällä. Naapuriin muutti suomalais-brasilialainen pariskunta. Tai no samaan kaupunkiin. Mä en oo niitä nähny kertaakaan, ku oon tämmönen helkkarin erakko.
En tiedä mikä hitto mua vaivaa. Mä käyn töissä ja meen kotiin makaa sohvalle, katon Netflixiä ja mietin et mun ehkä pitäis tehä jotain muuta ku maata tässä mut en haluu eikä huvita. Mul on varmaan joku Brasilia krapula.
Oon kehittäny jonkun hirveen ongelman siitä et mun pitäis mennä johonkin ja nähä jotain tai vielä pahempaa, jos MEILLE tulee joku MUN kotiin.
Mauri aina välillä kiroilee et tää on senki koti, et hän saa kyllä kutsua tänne kavereita ilman et akka kiukuttelee ku pitää laittaa housut jalkaan ja JUTELLA MUKAVIA!
Älkäähän nyt ruvetko siellä miettimään, että mulla on ihan ranteetauki- meininki. Ei suinkaan. Mä nautin todella paljon mun tän hetkisestä tilanteesta. Mä tykkään mun duunista, ku en oo siihen vielä kerinny leipääntymään ja mun työkaverit on ihan huippuja. Meillä menee Maurin kanssa paremmin, ku ikinä. Elämä on tasasta, mukavaa ja helppoo. Enkä muista millon viimeks mun elämä olis ollu tasasta, mukavaa ja helppoo. Joten nyt mä nautin tästä, ennen ku taas tuuliviirinä päätän laittaa kaiken mullin mallin.
Mulla on ikävä Brasiliaan. Sitä rantaa ja sitä lämpöä. Tottakai kaikki perseenreikäasiat on vielä tiukasti muistissa, mutta mä elin hetken sitä mun unelmaa. En voi esimerkiks vielä kattoa mitään kuvia Florianopoliksesta. En oo voinu avata tätä blogia, enkä varsinkaan lukee mitään aikasempia tekstejä. Tai miettiä pahemmin mitään mitä siellä tuli tehtyä. Että sillätavalla en ollu valmis vielä muuttamaan pois. Mutta. Nyt on hyvä näin.
Maurilla alkaa muuten nyt marraskuussa suomenkielen kurssit!
Maurin isä ja veli on myös kovaa vauhtia tulossa Suomeen.
Hirveesti tästä Suomen reissusta on puhuttu mut lippuja ei oo ostettu. Siitä oon pari kertaa sanonu, et lippujen hinnat vaan nousee ja nousee, kannattais varmaan jo ostaa ne liput.
Ongelmana on et kummallakaan ei ole passia ja Mauricion osavaltiolla oli vähän aika sitten rahallisia ongelmia, eikä tilattuja passeja voitu tehdä! Joten tästä syystä Maurin isä ja veli odottaa ensin, että passit on kourassa ennen lippujen hankkimista.
 |
| Käytiin Heurekassa varalapsen kanssa |
 |
| Siivosin Maurin laatikot ja nauratti ne monet passikuvat mitä ollaan kaikenmaailman papereihin otettu. Oli pakko kehystää ne kaikki. |
 |
| Käytiin kesällä moikkaamassa vähän pohjosemmassa suomea meidän Floripan naapureita. |
 |
| Kakkujuttuja, kakkujuttuja. |
 |
| Ei valu meikki naamalla, kun ei täällä tule hiki. |
Ongelmana on edelleen et mitä mä kirjotan? On monta asiaa mistä mä haluun teille kertoa. Mistä mä haluun puhua ja mitä mä mietin. Monesti näihin asioihin liittyy mulle läheisiä ihmisiä, enkä mä haluu liittää niitä tähän hommaan. Asia oli vähän eri Brasiliassa. Asioista oli helppo puhua, kun ei siellä kukaan mun suomalaista blogia lue tai ymmärrä ja Suomessa ei kukaan näitä brasilialaisia tunne kenestä mä puhun. No kokeillaan. Josko tää tästä lähtis luonnistumaan ja nää omat kirjotteluestot pikkuhiljaa avautumaan. On tää kuitenkin niin kivaa.
Oot ainut blogi mitä oon seurannut ja ei pelkästään sen takia, että asut Brasiliassa, vaan sen takia, että sun tekstejä on mukava ja hauska lukea! Ihan varmasti teidän normi suomi elämässä tapahtuu kommelluksia jotka on sun mielestä esimerkiksi ihan perus juttuja mutta meille ihan randomeja. Ja vaikka olis ihan susta tuntuu perus kamalta tää homma nii kysele vaikka miltä Maurista tuntuu? Olisi ihan kivaa kuulla perus suomalaisten säädöksistä ja sun muista suomen ulkopuolelta muuttaneen suusta ;)
VastaaPoistaOot ainut blogi mitä oon seurannut ja ei pelkästään sen takia, että asut Brasiliassa, vaan sen takia, että sun tekstejä on mukava ja hauska lukea! Ihan varmasti teidän normi suomi elämässä tapahtuu kommelluksia jotka on sun mielestä esimerkiksi ihan perus juttuja mutta meille ihan randomeja. Ja vaikka olis ihan susta tuntuu perus kamalta tää homma nii kysele vaikka miltä Maurista tuntuu? Olisi ihan kivaa kuulla perus suomalaisten säädöksistä ja sun muista suomen ulkopuolelta muuttaneen suusta ;)
VastaaPoistaOlipa kiva taas lukea sinusta. On hienoa, että puoliso on noinkin letkeästi integroitunut tänne. Onko blogi Thaimaanrannanmaalarit tuttu? Siellä blogissa vierailee välillä ns. vieraskynäilijä, useasti blogistin puoliso, joskus joku kaveri. Pistäpä M kirjoittamaan jotakin siitä miten hän on kokenut tämän muutos tänne ja mitä mieltä hän on uudesta kotimaastaan. Olisi mielenkiintoista lukea! Sinähän voit toimia kielenkääntäjänä. Tuo kertomuksesi siitä miksi appiukollasi vielä passi puuttuu aiheutti hillittömän naurunremakan. Vai ei viranomaisilla ollut varaa sitä painattaa! :) :)
VastaaPoistaMauricio on ruvennut Youtubettamaan nimellä Unmauricio Mira.
PoistaMä tätä sun ideaa Maralle ehdotin mut se ei sillon tälle syttyny yhtään :D Plus Mauricio on maailman surkein kertomaan sanoilla yhtään mitään miten menee ja mikä fiilis :D