lauantai 24. syyskuuta 2016

Äiti käski




"Sun pitäs alottaa kirjottaa blogia, kyl mä ainaki sitä lukisin". -Äiti

Okei no kokeillaan, ainakaa ei tarvi enää kirjotella romaaneja feisbuukkiin ja on muutaki puuhaa ku vaimoilu Maurin ollessa töissä.

Alotetaan vaikka ihan ekasta päivästä ja alkufiiliksistä ja mikä tää paikka on.

Tää mesta missä Mauricion kanssa asutaan on Campeche, tää on biitsikaupunki, minä vaadin, että jos asutaan Brasiliassa niin me asutaan rannalla. Vielä on vuokrakämppä kattona ja sen kyllä huomaa mut siitä sit myöhemmin..

Okei. Florianopolis, Campeche. En tienny tästä mestasta mitään ennen ku tänne tulin. Mauri oli vaan kertonu et tänne brassit tulee lomalle ja et tää on huikeen kaunis paikka "and you are gonna love it!"

Olin myös varautunu tänne tuloon henkisesti niin hyvin, kun nyt vaan voi etukäteen varautua. Tiesin et mikään ei oo niinku Suomessa ja Suomi on luksusta ja Suomessa on helppo elää verrattuna tähän. Siis tiesin tän kyllä, mutta Oh my Lord miten tää tuli tiukkana vastaan. WTF hetkiä on jokapäivä ja kokoajan.

Lensin tänne Frankfurtin ja Sao Paolon kautta. Meni semmonen öbaut 24h. Ei mitään matkustaminen on kivaa ja odotteluihin oon jo reissatessa muutenki tottunu ja tää tais olla ekakerta, ku ei ollu mitään ihmeellisyyksiä matkalla.
Paitsi Frankfurt-Sao Paolon lennolla lapsi huus 10 tuntii putkeen, myös sen koko yön jonka ihmiset yritti nukkua. Ha ha haa sillon ei kyllä naurattanu ketään.

Frankfurtin kenttä on ihan jäätävän iso. Niin siistii mennä junalla terminaalista toiseen!

Frankfurtissa meikä oli taas uhka ja siinä 10 minuuttia nostelin paitaa ja venytin housuja ja tein voimisteluliikkeitä ihan etten vaan kanna mukana mitään laitonta, ei ollu sentään huumekoira tälläkertaa haistelemassa.

Sao Paolon kentällä, portilla missä odottelin konetta tutustuin yhteen Florianopolilaiseen poikaan. Oli tulossa Euroopan reissulta takasin kotiin. Eli siis tyyppi on rikkaasta perheesta.
Brassit ei reissaa niitten maan ulkopuolella ellei niillä oo rahaa, no ehkä muissa Etelä-Amerikan maissa, mut ei ainakaan Euroopassa. 
Anyway höpöteltiin siinä pojan kanssa et missä ollaan reissattu ja vertailtiin maitamme keskenään ja nauratin tyyppiä miten kankeen suomalaisen on pitäny opetella pussailemaan ja hailailemaan aina ku tavataan. Kerroin vähän et mihin päin Eurooppaa mä suosittelisin et kandeis mennä ja tämmöstä yleistä.
Jossain vaiheessa sit huomasin et portti on vaihtunu ja piti lähtee metsästää oikeeta porttia. Kuulutukset, kun on pelkästään portugaliksi.. En myöhästyny koneesta!

Florianopoliksella on oma lentokenttä, moni meinaa sitä kyseli et meenkö sit jollain paatilla kotisaarelle, ei en mene :D
Mauri oli mua vastassa ja siinä vähän itkua tuli ja itkua meni. Lähettiin taksilla kotia ja ensivaikutelma saaresta on sama ku kaikista etelänmaista. Samanlaista maastoa ja kasvia, kun vaikka Kreikassa tai Espanjassa. Kone ku laskeutu kentälle ni se maisema oli kyl upee! Vuoret reunusti rantoja ja koko saari näytti semmoselta salapaikalta mikä löytyy vahingossa ja huomaa et oho tää onki paratiisi u know?

Meiän koti on lähellä lentokenttää. Sama matka ku Järvenpäästä Helsinki-Vantaalle, mikä on ihan LOISTAVAAAAAA en olis jaksanu mitään kolmentunnin bussireissuja väsyneenä yhtään.

JA SITTEN: KOTI

Okei olin ekana aika järkyttyny et ei helvetti täälläkö mä joudun asua.. Apua. Oli kylmä ja sisällä kylmempi, koska laattalattiat ja kiviseinät, sisällä kaiku, ei verhoja, mattoja MITÄÄN ja paikka hais oudolta. Meinas itku tulla, mut syytän vähän matkaväsymystä ja tunteet oli muutenki pinnassa. 

Sanoin heti et nyt mennään kauppaan ja me pestään tää kämppä lattiasta kattoon. Ja ostetaan verhotanko. Ja sänkyyn lakanat. Näin tehtiin. Tuli vähän parempi mieli.

Maurilla varmaan hyvät fiilikset ku akka rupee heti valittaa et hyi tääl haisee :D

Seuraava päivä oli jo parempi.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lähetä nyt edes vaikka terveisiä! :)